Sivu 10 |
sivu 10 uutiset Kahvihetki Keskuspuistossa Ideapark Uutiset kutsuu vuoden 2008 aikana oman alansa asiantuntijoita ja mielenkiintoisia ihmisiä haastateltavaksi Ideaparkiin. LIIKEKAUPUNGIN Lehtikuvaaja toivoo journalismiin aitoutta ja monipuolisuutta T ampereella asuva 33vuotias lehtikuvaaja Tanja Mikkola on niitä onnellisia, jotka ovat pystyneet tekemään rakkaasta harrastuksestaan itselleen ammatin. Mikkola tuli alalle 19-vuotiaana ja suoritti myöhemmin valokuvaajan ammattitutkinnon työn ohessa. Viimeiset kahdeksan vuotta hän on toiminut alan yrittäjänä ja opiskellut myös tiedotusoppia, julkaisutekniikkaa sekä valokuvaajan erikoisammattitutkinnon kursseja. Suomen Journalistiliitossa Mikkola on toiminut erilaisissa luottamustehtävissä. Tällä hetkellä hän on ehdolla Suomen freelancejournalistit ry:n puheenjohtajaksi. Tärkeä motiivi valokuvausalalle hakeutumiseen löytyi halusta vaikuttaa yhteiskuntaan ja sen epäkohtiin. Osasyynä ammatinvalinnalle oli idealistinen ajatus maailman parantamisesta. Ajatuksenani oli, että olen oikeassa työssä, jos joku kuvani herättää yhdenkin ihmisen ajattelemaan ja tekemään jotakin heikoimpien hyväksi. Itsekkäämpänä syynä oli halu tehdä työtä, jossa pääsee matkustamaan, Mikkola kertoo. Matkustaminen onkin kuulunut oleellisena osana Mikkolan työhön sekä vapaa-aikaan. Hän on käynyt kuvaamassa muun muassa Libanonissa, Gambiassa, Senegalissa, Japanissa ja Moldovassa. Suomessa tapahtuva lehtikuvaajan arki on kiireistä ja kelloa vastaan juoksemista minuuttiaikataululla. Kuvia on oltava valmis ottamaan kaikissa olosuhteissa kaikkina vuorokauden aikoina. Saatan saman päivän aikana olla kuvaushommissa kaivoksessa ja pormestarin juhlissa, usein vielä viidentoista minuutin varoitusajalla. Pääsen kuitenkin näkemään paljon mielenkiintoisia ihmisiä, erilaisia ammatteja ja arkea kaikkine käänteineen, Mikkola kertoo. Hänestä kuvaajan pitää aina muistaa olla ensisijaisesti ihminen ja vasta toissijaisesti ammattinsa edustaja. Näin kuvista tulee inhimillisempiä ja ihmisläheisempiä. Kaventunut käsitys asiantuntijuudesta Mikkola arvostaa suomalaisessa journalismissa erityisesti sananvapautta, joka on demokratian kulmakiviä. Toisaalta hän kritisoi suomalaista lehdistöä asiantuntijoiden merkityksen paisuttelemisesta. Lehtikuvissa esiintyy liian usein nelikymppisiä menestyjiä työrooleissaan. He toimivat asiantuntijoina lehtiartikkeleissa ja kertovat oman näkemyksensä muidenkin puolesta. Yhteiskunnassa on muutenkin tapana tehdä tiettyjä ryhmiä koskevia päätöksiä kuulematta ryhmien omia mielipiteitä. Usein nämä ihmiset ovat niitä, jotka eivät jostain syystä osaa tai voi pitää puoliaan, kuten vammaisia, vanhuksia tai lapsia, Mikkola sanoo. Journalistien tapa haastatella vain virallisen tahon asiantuntijoita johtaa helposti journalismin kaventumiseen. Ehkä on helpompaa haastatella niin sanottua asiantuntijaa esimerkiksi vammaisten työllistymisestä tai lasten harrastuksesta. Miksi ei kuitenkin voisi kysyä oikealta asiantuntijalta, vammaiselta, mihin työhön hän haluaisi kouluttautua ja mihin hänellä on kykyjä ja motivaatiota tai leikki-ikäiseltä, mitkä leikit häntä kiinnostavat, Mikkola pohtii. Arjen tarinoiden häviäminen haittaa lukijoita, joiden on vaikea samastua liian kiiltokuvamaisiin haastateltaviin. Monet haluaisivat lehtien sivuille enemmän tavallisia ihmisiä. Heitä kaivataan kertomaan kokemuksiaan arjen pienistä asioista. Toisaalta esimerkiksi vammaiset edustavat aina yksioikoisesti juuri vammaisuutta silloin harvoin, kun heidän ryhmänsä on lehdissä edustettuina omilla kasvoillaan. Vammainen ei esimerkiksi koskaan edusta ammattiaan, vaikka olisi pätevä kokki, vaan hän on aina haastateltavana nimenomaan vammaisen roolissa. Samalla tavalla vanhusten pitkää elämänkokemusta ei hyödynnetä asiantuntijuutena, vaan useimmiten he ovat lehdissä hoitolaitoksen asukkaan roolissa, Mikkola kritisoi. Aitoa arkea ja monipuolista maailmankuvaa Lehdet ovat viime vuosina samankaltaistuneet ja samoja ihmisiä haastatellaan moniin eri julkaisuihin. Kuvaaja pääsee harvoin itse valitsemaan aihetta, mutta freelancer-työn etuna on mahdollisuus tarjota mielestään tärkeää aihetta useaan eri lehteen. Moni free-kuvaaja tekee kuvareportaaseja itseään kiinnostavista aiheista omalla kustannuksella ja julkaisee kuvia näyttelyiden muodossa. Kokonaisuutena Mikkola toivoo journalismiin aitoutta, arkea ja monipuolisempaa maailmankuvaa. Juttuja tehdään sellaisista aiheista, jotka myyvät ja tällä hetkellä viihde myy parhaiten. Journalismi elää kuitenkin pienessä aaltoliikkeessä vuosikymmenestä toiseen. Uskon, että lukijatkin kyllästyvät taas jossakin vaiheessa viihdesisältöihin ja alkavat kaivata enemmän juttuja arjesta, Mikkola ennustaa. ANNIKA ERONEN
Page 1
Page 2
Page 3
Page 4
Page 5
Page 6
Page 7
Page 8
Page 9
Page 10
Page 11
Page 12
Page 13
Page 14
Page 15
Page 16
Page 17
Page 18
Page 19
Page 20
Page 21
Page 22
Page 23
Page 24
|
|
|
Miksi näet tämän sivun?
Selaimesi Flash Player on liian vanha tai Javascript ei ole päällä, joten näet julkaisun tekstiversion.
Lukeaksesi julkaisun Digipaper-muodossa asenna/päivitä Flash Player tästä tai laita Javascript päälle.
|
 |
Digipaper-julkaisun lukeminen edellyttää vähintään
Flash Player versiota 7.
Jos selaimeesi ei ole asennettu ajantasaista Flash Playeriä, voit asentaa tai päivittää sen tästä. |
|